Perheyritys Seo on palvellut asiakkaita suurella sydämellä yli kuusi vuosikymmentä

Ritva ja Paavo Kropsu aloittivat huoltamoyrittäjinä 63 vuotta sitten. Ainutlaatuista ja merkittävää on, että Seo on Haukiputaan vanhimpia yrityksiä, ja 84-vuotias Ritva työskentelee huoltoasemalla edelleen päivittäin. Hän lukeutunee vanhimpiin yrittäjäkonkareihin niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Paavo on edesmennyt, mutta perheyritystä ovat luotsanneet tytär Tintti puolisonsa Juha Rasilan kanssa molemmatjo yli 30 vuotta.

Ylisukupolvinen yrittäjyys on sujunut hyvin, sillä jokaisella on omat tehtävänsä.

– Tai jos jotakin jää kesken ja on hypättävä muualle, toinen tietää mistä jatkaa, kuvailee Tintti.

Seolla työskentelee tällä hetkellä oman väen ohella yksi vakituinen työntekijä ja lisäapua tarvittaessa. Kun Kropsut aikoinaan ryhtyivät huoltoasemayrittäjiksi, Ritva oli 21-vuotias ja Paavo 25-vuotias.

– Tyhjästä ja täysin lainarahalla aloitettiin. Ei sitä nuorena osannut pelätä mitään, miettii Ritva.

Huoltoaseman rakentaminen alkoi vuoden 1960 lopulla ja uusi Esso-asema avattiin helmikuussa 1962. Esso oli ensimmäisiä liikepaikkoja ja maamerkkejä kylän keskustassa. Monet ovat kysyneet Ritvalta, miten hän jaksaa vuosikymmenestä toiseen.

– Tämä työ on minulle elämäntapa, en osaisi olla poiskaan. Kai se on myös positiiviinen elämänasenne, jota tarvitaan. Ja ennen kaikkea ihanat asiakkaat, heidän takiahan täällä ollaan, kertoo Ritva hymyillen.

Saman allekirjoittaa myös nuorempi polvi.

– Ajan myötä on tullut paljon tuttuja ja uusia ystäviä. Täällä vaihdetaan kuulumiset, ilot ja surut, jatkaa Tintti.

Juha Rasila tuli yritykseen mukaan 80-luvun lopulla ja Tintti vakituisesti muutama vuosi myöhemmin hänen työskenneltyään aiemmin vieraan palveluksessa edustajana. Ensimmäisen kerran hän hoiti huoltoasemaa yksin 12-vuotiaana, jotta vanhemmat pääsivät käymään lomalla. Alkujaan Kropsujen koti oli huoltoaseman yhteydessä.

”Tämä työ on minulle elämäntapa, en osaisi olla poiskaan. Kai se on myös positiiviinen elämänasenne, jota tarvitaan. Ja ennen kaikkea ihanat asiakkaat, heidän takiahan täällä ollaan.”

AAMU SEOLLA alkaa korvapuustien, pannarin ja kahvin tuoksulla. Ritva tulee joka aamu töihin kello 5.30 leipomaan ja paistamaan. Hän haluaa laittaa kaiken rauhassa valmiiksi ennen kuin paikka avataan aamuseitsemältä. Asiakkaita on yleensä oven takana jo odottamassa.

– Kyllä minä täältä työmaalta lähden päivällä sitten aikaisemmin pois, toppuuttelee Ritva.

Leipomuksia kahvioon tehdään päivän aikana monesti lisää ja useammankin kerran, sillä menekki on suurta. Kuuluisien Ritvan korvapuustien salaisuus on täyte, joka sisältää runsaasti sokeria, kanelia ja oikeaa voita. Leivonnaisia haetaan myös kotiinviemisiksi ja tuliaisiksi.

Huoltoasemalla on tehty ajan saatossa kunnostuksia ja uudistuksia sekä rakennettu terassi, joka on jo avattu kesäkauteen. Palveluihin kuuluvat polttoainejakelu, öljynmyynti, huoltopalveluja, autopesula, myymälä ja kahvio. Seon kahvio on kuin kirkonkylän olohuone, jossa kokoontuu myös kaksi baariparlamenttia, ensimmäinen heti aamusta ja toinen vähän myöhemmin.

Paljon on maailma muuttunut ajan saatossa. Entisaikaan kuitit kirjoitettiin käsin ja illalla jäätiin laskemaan myynnit. Tallessa on vanhoja paragonkuitteja, jotka kertovat, että esimerkiksi vuonna 1968 kymmenen litraa bensaa maksoi 6 markkaa ja 91 penniä, eli litrahinta oli 69 penniä. Ritva kertoo, että hänellä on hyvä numeromuisti, joka harjaantui rekisterinumerojen kirjaamisella, kun polttoainetta myytiin myös luotolla.

Tavallista entisaikaan oli, että oveen tultiin koputtamaan yölläkin, kun oli tarve saada tankki täyteen. Usein näin tapahtui siihen aikaan, kun yötuuri Santaholman sahalla päättyi. Mieleen on jäänyt myös kerta, kun koputtajana oli konstaapeli. Oulun typpitehdas oli räjähtänyt ja virkavaltaa hälytetty paikalle Haukiputaaltakin.

Iso muutos oli Esson vaihtuminen Seo-asemaksi. Vaihdos näkyi myös ulkoisesti kyläkuvassa, kun tunnukset muuttuivat punaisesta siniseksi. Monet kutsuvat paikkaa kuitenkin edelleen Essoksi.

– Eräskin pikkupoika oli sanonut isälleen, että “mennään sinne siniselle Essolle, muistelee Ritva.

Kun Haukiputaan ohitustie rakennettiin, oltiin huoltoasemalla huolissaan, vähenevätkö asiakkaat. Pelko oli turha, sillä väkimäärä on lähialueella kasvanut ja asiakkaita riittänyt. Huoltoasemalla kuten monissa muissakin yrityksissä koettiin 90-luvun lama ja viimeksi korona-ajan vaikutukset.

Monenlaisia uusia velvoitteita ja maksuja huoltamoyrittäjille on matkan varrella tullut lisää. Epävarmuutta tulevan suhteen tuo energian ja polttoaineiden hintakehitys. Ympäristöasiat myös korostuvat jatkossa edelleen.

Leipomuksia kahvioon tehdään päivän aikana monesti lisää ja useammankin kerran, sillä menekki on suurta. Kuuluisien Ritvan korvapuustien salaisuus on täyte, joka sisältää runsaasti sokeria, kanelia ja oikeaa voita.

YRITTÄJÄN ARKI on työntäyteistä ja sitovaa, sen tietävät Seon yrittäjät. Niin mukavaa kuin onkin palvella asiakkaita, vähäinen vapaa-aika harmittaa, pohtii Tintti. Työarjen vastapainona harrastuksena hänellä on liikuntaa, joista mieluisimpia ovat hiihto ja pyöräily.

– Tärkeintä on kuitenkin mummoilu ja yhteinen aika 5-vuotiaan tyttärenpojan Emilin kanssa. Poika pääsee usein myös Juha-papan kanssa touhuilemaan yhdessä huoltamohommia.

Ritva puolestaan on ollut koko ikänsä käsityöihminen oman äitinsä peruja. Kudin on oltava aina käsillä. Viimeisimpänä rupeamana Ritva on kutonut kolmisenkymmentä merinovillapaitaa. Puikoilta on valmistunut satoja villasukkia läheisille ja pikkusukkia vietäväksi synnytyssairaalaan. Käsityökauppaakin Ritva on aikoinaan pitänyt huoltoaseman kiinteistössä.

– Olen kai minä jo sellainen muinaismuisto, jota tullaan Seolle varta vasten tervehtimään. Vaikka keho rapistuu, sielu käy vielä rippikoulua, Ritva kuitenkin heläyttää.

Pikku Emil sanoikin osuvasti, että olet sinä isomummo jo aika vanha, mutta et niin vanha kuin Turun linna!

Teksti Auli Haapala